Kaikkihan me tiedämme toksisen tyypin, joka etuilee häikäilemättömästi kassajonossa, suuttuu tyhjästä tai pettää lupauksensa. Tai sellaisen, joka valehtelee ja selittää asiat aina itselleen parhain päin.
Omassa käytöksessään toksisia piirteitä onkin hankalampi huomata.
Harva meistä haluaa toimia toksisesti tarkoituksella, ainakaan jos tiedostaa, että toksinen käytös näyttäytyy toisille esimerkiksi piittaamattomuutena, tiuskimisena ja äksyilemisenä. Se vie muilta energiaa ja huonontaa ilmapiiriä niin kotona, vapaalla kuin työpaikalla.
Toksisuuden hankaluus piilee nimenomaan siinä, että ihminen ei huomaa oman toimintansa ikäviä vaikutuksia. Usein myrkyllisesti käyttäytyvän aie on jopa päinvastainen.
Työ- ja organisaatiopsykologi, psykoterapeutti Satu Kaski kertoo, että toksinen ihminen toimii yleensä nimenomaan hyvistä aikomuksista käsin. Käytös, jonka toiset kokevat jyräävänä ja mitätöivänä näyttäytyy toksiselle ihmiselle aivan eri tavalla.
– Hän ajattelee, että esimerkiksi etenemällä rivakasti palaverissa hän on tässä rehti ja rehellinen ja estää toisia puuttumasta lillukanvarsiin ja säästää aikaa jaarittelulta. On ok puhua päälle ja keskeyttää toinen, Kaski kuvaa.
Toksinen ihminen näkee harvoin korjattavaa omassa toiminnassaan
Hankalat ja toksiset tyypit ovat Kaskelle tuttuja niin vastaanotolta kuin erilaisista työyhteisöistä. Kaski on kirjoittanut hankalasta käytöksestä psykologi ja psykoterapeutti Vesa Nevalaisen kanssa kirjan Ikävät ihmiset – kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa. Kirja auttaa tunnistamaan eri tavalla hankalia tyyppejä, ja sen avulla voi myös peilata omia toimintatapoja. Oppaassa tarjotaan keinoja hankalien tyyppien kanssa pärjäämiseen. Toimintaohjeet annetaan yleensä näin päin, sillä hankala itse näkee harvoin omassa käytöksessään korjattavaa.
Toksinen ihminen kokee toimintansa aina oikeutetuksi, ja jos jossain on vika, niin muissa. Toinen voi olla liian herkkä, osaamaton, hidas, typerä tai hyväuskoinen. Tai syy on olosuhteissa, kasvatuksessa tai tilanteessa. Koska toksinen ihminen ei pysty ottamaan vastaan palautetta käytöksestään, hän ei myöskään pyri korjaamaan toimintatapojansa palautteen pohjalta.
Heitäkin on, jotka haluavat hämmentää ihan tietoisesti.
– Taitavat manipuloijat toimivat taustalla ikään kuin näyttämön takana kuiskaajina, ja saattavat juonitella hyvinkin tietoisesti ja nauttia siitä, kun saavat aikaan sekasortoa ja draamaa, Kaski kertoo.
Toksinen käytös voi olla myös tapa puolustautua
Elämänkokemukset, olosuhteet ja yksittäiset tai toistuvat pettymykset muovaavat meitä. Toksiset toimintatavat voivat kummuta hyvin syvältä ja huono käytös tulla kuin selkäytimestä. Se voi olla sidoksissa tilanteisiin, ammattiin tai asemaan, jonka on luonut tietyssä piirissä. Toksisuus voi leikata kaikki elämänalueet ja ihmissuhteet tai näyttäytyä vain satunnaisesti esimerkiksi pistemäisenä katuraivona tai nettiraivona.
Joillakin on tapana korottaa keskustelussa ääntään, kun he kokevat, etteivät saa näkemyksiään muuten kuuluviin ja tule huomioiduksi. Toiset voivat kokea sen huutamisena, vaikka omasta mielestään äänen korottaja on ihan rauhallinen. Ihminen voi siis pyrkiä hyvään, mutta hän ei vain osaa toimia tilanteessa oikein.
– Raivostuminen voi olla opittu toimintatapa. Kodin tai työpaikan kulttuurissa on ollut esimerkiksi tapana huutaa, Kaski sanoo.
Toksinen käytös voi olla myös puolustautumiskeino tai tapa osoittaa valtaa.
– Kun hyökkää itse ensin, ja osoittaa kaapin paikan, kukaan ei tule ryttyilemään.
Krooninen valittaminen imee energiat siinä missä perfektionismikin
Haastaminen on tärkeää niin työpaikalla kuin läheisissäkin suhteissa. Aina ei tarvitse eikä ole syytäkään olla samaa mieltä. Näkökantansa voi kuitenkin paketoida monella tavalla. Vikojen etsimällä etsiminen ja jatkuva negatiivisten asioiden kaivelu sammuttavat läheistenkin innostuksen. Negatiivisella ei elämässä ole mikään hyvin – mutta mitään ei kannata muuttaakaan, sillä mitä se auttaisi. Krooninen valittaminen ja näköalattomuus ankeuttavat myös ympärillä olevien mielen.
Myös perfektionistin pakonomainen täydellisyydentavoittelu ja kohtuuttomat vaatimukset käyvät raskaaksi. Mihinkään ei voi olla koskaan tyytyväinen vaan aina löytyy parannettavaa, myös toisten tekemisistä. Joustamattomuus ja kriittisyys voivat aiheuttaa ympärillä kroonisen riittämättömyyden tunteen.
Itsekeskeinenkin kutistaa muut ihmiset. Oman erinomaisuuden jatkuva korostaminen pienentää toisten saavutuksia ja arvoa.
Manipuloija taas ajaa omaa etuaan ja saa toiset tekemään asioita, joita he eivät haluaisi tehdä. Manipuloija hyödyntää taitavasti toisen heikkoja kohtia ja saa hänet tuntemaan itsensä tyhmäksi ja hyväksikäytetyksi.
Lue myös: Manipulointi heikentää itsetuntoa – näistä merkeistä tunnistat, että sinua manipuloidaan
Pakkopositiivisuuskin voi myrkyttää ilmapiirin
Toksinen käytös voi naamioitua myös positiivisuudeksi. Kaikki on vain omasta asenteesta kiinni, kunhan vähän tsemppaa! Pakkopositiivisessa ilmapiirissä mahdolliset ongelmat jäävät ratkaisematta, kun kaiken pitää olla kivaa ja mahtavaa.
Suunnaton laiskuus, loputon myötäily ja joojoo-meininkikään eivät ole rakentavia toimintatapoja. Hommat ja päätökset jäävät toisten tehtäväksi, ja ilman kyseenalaistamista ja tekijää asiat eivät välttämättä kehity tai muutu. Se voi turhauttaa muita.
Kaikki käyttäytyvät välillä hankalasti. Pieninä annoksina meistä kaikista voi löytyä välillä draamakuningatarta, marttyyriä, besserwisseriä tai herkkänahkaista mielensäpahoittajaa.
Mutta toksinen draamakuningatar haluaa systemaattisesti olla huomion keskipisteenä ja ohjaa aiheesta kuin aiheesta huomion väkisin itseensä. Toksinen marttyyri taas kieltäytyy avusta ja pitää jatkuvaa meteliä omasta ahkeruudestaan ja jaloudestaan, jotta saisi ylistystä ja ihailua. Besserwisser nyt vain tietää kaiken aina paremmin kuin muut. Mielensäpahoittaja saa jatkuvalla hermostumisellaan toiset varomaan käytöstään.
Tapoja toimia toksisesti on siis monia.
Toksinen ihminen voi muuttua – mutta se tekee kipeää
Vastuullinen ihminen ei selitä käytöstään toteamalla, että olen nyt vain tämmöinen. Välillä voi pysähtyä miettimään, miksi oma vitsi ei nyt naurattanutkaan muita tai miksi porukka jäykistyy, kun astun samaan tilaan. Tai harkita, voisinko joskus ottaa tarjotun avun vastaan? Oman käytöksen vahingollisuuteen havahtuminen on edellytys sille, että jatkossa voi koettaa tehdä toisin.
Toksisuudessa on kyse opituista toimintatavoista, ei pysyvistä ominaisuuksista.
Omaan toksisuuteensa herääminen aloittaa Kasken mukaan vaativan prosessin.
– Sen tunnistaminen, että minä olen se, jonka tulisi muuttaa toimintaa, voi olla kuin fyysinen kipu. Sen kivun kanssa oleminen on se suurin juttu.
Kun kivun kanssa pärjää, on katumuksen vuoro. Sen jälkeen voi yrittää alkaa toimia toisella tavalla. Toksisuudessa on kuitenkin kyse opituista toimintatavoista, ei pysyvistä ominaisuuksista. Koskaan ei ole liian myöhäistä harjoittaa sosiaalisia taitoja ja sosiaalista älyään.
Palaute ei ole uhka vaan mahdollisuus
Vain kahdessa tilanteessa voi käyttäytyä miten haluaa: jos on yksin, tai jos tilassa on vain itsensä kaltaisia ihmisiä. Muuten omaa käytöstään pitää sovittaa. Samalla olisi hyvä ymmärtää, millainen käsitys toisilla on omasta käytöksestä.
Omasta toiminnasta saatu palaute on aina mahdollisuus korjata tekemisiään. Ensin palaute pitäisi vain pystyä ottamaan vastaan.
– Ensin pitäisi tunnistaa, mitä tunnetiloja tai ajatuksia palaute itsessä laukaisee. Ja malttaa olla selittelemättä. Selittely on luonnollista, mutta muut voivat kokea sen kyvyttömyytenä ottaa palaute vastaan, Kaski sanoo.
Itselleen pitää antaa myös aikaa käsitellä palaute ja tutkailla, voiko sitä hyväksyä.
Vaatii valtavasti taitoa reflektoida omaa käytöstään ja yrittää muuttaa sitä. Toimintatapa voi olla niin syvään juurtunut, että sen ydintä voi olla vaikea tavoittaa. Muutoksessa ammattiapu voi olla tarpeen.
Turvallisessa ympäristössä voi tunnistaa tapojaan toimia, opetella hyväksymään ne ja tuntea kaikki niihin liittyvät tunteet. Hyvissä käsissä voi myös miettiä, missä uusia toimintatapoja voisi kokeilla. Toksinen käytös muuttuu kerta kerralta, kun tilalle löytyy rakentavampi tapa.
Lähteinä myös Satu Kaski ja Vesa Nevalainen: Ikävät ihmiset – Kuinka selviytyä hankalien tyyppien kanssa (Kirjapaja 2015), Ingalill Roos: Energiavaras uuvuttaa ihmissuhteet (Edita 2007), Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään (Atena 2018)
Juttu on ilmestynyt Kotilääkärin numerossa 6/2023.