Onnellisuus on yksi tavoiteltuimpia asioita. Ja mitä suuret ihmisjoukot tavoittelevat, sieltä löytyy myös nykyajan muoti-ilmiö, self help -oppaat. Onnellisuudesta ja sen tavoittelusta on kirjoitettu hyllymetreittäin. Edessäni on yksi oppaista, Ilkka Koppelomäen uutuuskirja Onnellisuusminuutti (Viisas elämä 2023).
Ensimmäinen ajatus sen nähdessään saattaa olla: ei kai taas näitä ihmeratkaisun avaimia. Tee näin ja tulet onnelliseksi!
Kirja ilmestyi epäkiitolliseen aikaan.
Self help -kirjallisuuden sudenkuoppia on kritisoinut muun muassa psykologi Emilia Kujala tuoreessa pamfletissaan Suuri self help -huijaus (Storytel 2023). Helsingin Sanomien haastattelussa Kujala näkee itseapuoppaiden ongelmaksi yltiöoptimistisen maailmankuvan eli sen, että niissä annetaan ymmärtää ongelmien ratkeavan, kunhan ihminen vain tarpeeksi yrittää.
Asiat kuten onnellisuus tai varakkuus siis jätetään ihmisen omalle vastuulle ottamatta huomioon, että läheskään kaikkeen ympäröivässä yhteiskunnassa ja olosuhteissa ei voi itse vaikuttaa.
Kirja: Onnellisuus on yksinkertaista ja ihminen voi ottaa siitä itse vastuun
Ihminen voi kuitenkin olla onnellinen olosuhteista riippumatta ja vaikkei kaikkeen voi itse vaikuttaa, onnellisuusminuutista kirjan tehnyt Koppelomäki huomauttaa. Hänen mukaansa ongelma ei ole, että onnellisuus jätetään ihmisen omalle vastuulle. Siellä sen kuuluukin olla.
Oikeastaan kyse on vielä suuremmasta vastuusta.
– Ihmisen tulisi olla vastuussa kokonaisvaltaisesti elämästään, ei vain onnellisuudesta. Jos niitä lähtee ulkoistamaan yhteiskunnalle ja ajattelee, että yhteiskunnan tulee huolehtia hyvinvoinnistasi, turvata työsi ja mahdollistaa onnellisuutesi, rakenne menee hirveän monimutkaiseksi. Paljon yksinkertaisempaa on, että ottaa itse vastuun onnellisuudestaan, terveydestään, työmahdollisuuksistaan.
Onnellisuus on yksinkertaista, Koppelomäen kirja väittää suurella itsevarmuudella. Se on mahdollista saavuttaa minuutin mittaisten harjoitusten, onnellisuusminuuttien avulla, joiden aikana itselle annetaan vapaus tuntea onnellisuutta.
Oleellista ei ole, millä tavoin onnellisuuden tunteita saa aikaiseksi, eikä onnellisuusminuutin tarvitse olla yhtä onnea. Onnellisuutta voi tuottaa rakkaiden ihmisten, menneen tai tulevan ajatteleminen tai keskittyminen sen hetkiseen olotilaan. Pieni onnellisuuden pilkahduskin riittää.
– Onnellisuusminuutti auttaa kokemaan niin suurta onnellisuutta kuin pystyy juuri sillä hetkellä kokemaan. Onnellisuutta voi tuntea olosuhteista riippumatta – sairaana, vastoinkäymisissä, masentuneena – sillä lupa tuntea onnellisuutta on omassa mielessä tehty päätös, mielentila.
Lue myös: Nämä 5 merkkiä kertovat, että olet henkisesti vahva
Onnellisuuden tunne pitää erikseen tajuta kokea – missä olosuhteissa tahansa
Vaikka maailma miten murjoisi, työpaikka menisi alta, ystävät pettäisivät, terveys romahtaisi, siinäkö pitäisi siis vain olla onnellinen, vaikka tahdonvoimalla?
Koppelomäen mukaan se on hyvin mahdollista. Onnellisuusminuutti ei kuitenkaan tarkoita, että tavoitellaan kärsimyksetöntä tai vastoinkäymisistä vapaata elämää vaan sen huomaamista, että ihmisellä on kyky onnellisuuteen ihan tavallisissa ja vaikeissakin olosuhteissa.
– Onnellisuus ei vaadi upeiden tavoitteiden täyttymistä, menestystä ja rikkauksia. Monet eivät ole onnellisia, vaikka he saavuttaisivatkin nämä asiat. Jollekin onnellisuutta voi tuoda jo se, että saa joka päivä herätä elossa ja hengittää, Koppelomäki vertaa.
Onnellisuus on tunne, joka sinun tulee erikseen tajuta kokea, hän kirjoittaa kirjassaan. Maailmaa ei tarvitse nähdä yltiöoptimistisessa valossa, eikä onnellisuusminuutin luvata ihmeen lailla ratkaisevan ongelmia.
Siinä mielessä se poikkeaa self help-neuvojen valtavirrasta.
Onnellisuusminuutti testissä
Kirja kannustaa niin kiihkeästi kokeilemaan onnellisuusminuuttia, että tulen uteliaaksi. Siitäkin huolimatta, että onnellisuusminuutti käsitteenä kuulostaa self help -genren arvostelun koulukirjaesimerkiltä.
Ajastan siis kännykän hälyttämään ja suljen silmäni keskellä työpäivää toimiston hälinässä.
Saman tien mielen valtaa kaaos: mistä se onnellisuus nyt tulisi kaivaa? Ikkunan takana vallitsee loskakeli, uutiset täyttyvät toivottomista sota- ja rajaselkkauksista ja kotona lapset potevat talviflunssaa.
Ajatukset pomppivat kuin mittarista karannut elohopea pakonomaisesti onnellisuutta tavoitellen. Sitten ne yllättävästi tasoittuvat. Alkaa tulla häilyviä, nopeita välähdyksiä, kuin tuikahtavia tähtiä taivaalla: lapseni, perheeni, ilonaiheita menneisyydestä ja nykyisyydestä.
– Ne ovat niitä onnellisuuden pilkahduksia, Koppelomäki toteaa, kun kerron hänelle onnellisuusminuuttikokemuksestani. Kun harjoitusta tekee säännöllisesti, kyky onnellisuuteen ja onnellisuus kasvaa kaikessa elämässä, hän lupaa.
Halusinpa tai en, olen onnellisuusminuuttini jälkeen… paremmalla tuulella. Oman elämän tai maailman ongelmat eivät ole muuttuneet yhtään pienemmiksi.
Onnellisempi, ehkä?