Runoilija Heli Laaksonen nappaa Kotilieden haastattelussa hattuhyllyltään uuden lakin, joka päässään hän otti vastaan ammattiopiston päättötodistuksen kolme kuukautta sitten. Heli valmistui luonto- ja ympäristöneuvojaksi.
Kursseilla Helillä syttyi vahva rakkaus sammaliin. Lounaismurteisista runoistaan tunnettu Heli esittelee lakkinsa lisäksi sammaleitakin kovin innoissaan:
– Tämä onki palmusammal. Eiks ol iha niinko Nizzan rantabulevardil?
Uuteen tutkintoon on kaksi pääsyytä. Korona lopetti sen, että Heli olisi voinut lukea tekstejään satojen kuulijoiden saleissa. Toiseksi tilillä näkyy kirjamyynnin pudotus. Esikoiskokoelma myi 40 000 kappaletta, suosituin Sulavoi 70 000 kirjaa ja viimeisin teos 6 000. Kustantaja kysyi, jauhetaanko myymättä jääneet kopiot mankeliksi.
Lukemisen väheneminen huolettaa Heliä.
– Mut ko mää niin tahtoisin, et mahrollisimma moni sais tulevinaki päivin koke, kui ihana lukemine o, kui rauhottava ja onnelliseks tekevä, Heli sanoo Kotiliedessä.
– Kirjailijan identiteetist tuntu kauhia vaikialt irrotta. Mää olen nii sanaihmine. Jos minust riisuu kiäle, tosi vähä jää jäljel.
Muutaman päivän päästä Heliltä ilmestyy Luonnos, jota hän kutsuu kaunotietoluontokirjaksi. Se lähti luontoneuvojan opintoihin kuuluvasta esitelmästä. Aiheena oli kiinnostava luonnonilmiö. Sellaisia Heli tahtoi esitellä aidosti ihmetellen, ilman huolipuhetta ja faktamääreitä vaikkapa siitä, mihin kuukausiin luontokappaleiden kiimat ajoittuvat.
Kirjassaan Heli ihailee kääpiöpäästäistä, joka pienentää itsensä talvella parigrammaiseksi painamalla jopa nivelvälinsä kasaan, sekä lampaita, jotka tunnistavat toisen tutun lampaan valokuvasta.
Ensimmäistä kertaa Heli teki kaunokirjallista tekstiä suomen kirjakielellä.
– Se oliki kauhia. Ain välil piti muistutta itteäni, et olen mää sentäs koulutukseltani suamen kiälen maister, kyl mää täsä pärjän, Heli hauskuuttaa Kotilieden haastattelussa.
Heli Laaksosen haastattelu on kokonaisuudessaan Kotilieden numerossa 18/2022.