Joskus elämä lähtee rullaamaan samoja uria kuin ympärillä olevilla ihmisillä: samat elämäntilanteet, samat työkiireet, jopa samat sisustusratkaisut.
Entä haaveesi ja tarpeesi – ovatko ne samoja?
Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, ovatko haaveesi sittenkään omiasi vai onko ympäristösi vain muokannut niistä samanlaisia kuin muillakin?
Oikeat haaveet syntyvät hitaasti
– Omien haaveiden syntyminen on prosessi, sanoo Ulrika Segercrantz Psykoterapiakeskus Vastaamosta. Segercrantz on koulutukseltaan psykoterapeutti, työnohjaaja ja psykologi.
Hän on sitä mieltä, että omien tarpeiden ja halujen löytyminen vaatii aikaa ja haaveilua.
– Oikeat tarpeet eivät synny hetkessä, vaan niitä maistellaan ja niistä unelmoidaan, niitä käännetään ja väännetään omassa päässä.
Segercrantzin mukaan omien tarpeiden tunnistamisessa pääsee kuitenkin alkuun, kun tarkastelee vaikkapa hankintojaan.
– Nopeasti syntyvät tarpeet kertovat usein siitä, että haluaa jotakin, mitä muillakin on. On tavallaan pakko saada. Toinen mietinnän paikka on, kun huomaa olevansa muille kateellinen jostakin, mitä ei ole ennen halunnut.
Segercrantz sanoo, että nykypäivänä on normaalia reagoida hankaliin ajatuksiin tai tunteisiin hankkimalla jokin tavara. Se sijaan, että mieleen putkahtaisi ”kävisinkö vaikkapa kävelyllä metsässä ja vähän rauhoittuisin”, eteensä saa visioitua uudet kengät.
– Tunnepuhetta on paljon, mutta samaan aikaan tunteita vieroksutaan. Ainoa, mitä halutaan, on onnellisuus. Jo se, millaisia ilmaisuja tunteistamme käytämme, kertoo, miten pinnallinen ja ulkoa opittu asia ne nykyään ovat.
Taustalla tyhjyyden tunne
Miksi joku sitten tavoittelee jotakin, mitä ei edes tarvitse?
– Ihmiset etsivät muiden hyväksyntää, koska pelkäävät jäävänsä ulkopuolelle. Se liittyy itsetuntoon.
Muiden hyväksyntää voi hakea esimerkiksi liian kalliilla autoilla, muotivaatteilla tai hulppealla asunnolla, johon ei ole varaa. Usein taustalta löytyy tyhjyyden tunne, jota täytetään.
– Sellainen tunne voi olla ongelmallista purkaa, sillä sen työstäminen on hidasta. Mikä taas sotii sitä vastaan, että nykyään haluamme löytää ratkaisun ongelmaan heti. Omien haaveiden ja unelmien löytäminen kuitenkin vaatii sisäistä vuoropuhelua ja työtä.
Vuoropuhelun voi aloittaa käymällä keskusteluja lähipiirin kanssa.
– Heidän kanssaan pitää myös tehdä asioita yhdessä, eikä vain hankkia tavaroita yhdessä.
Edelleen sama paha olo
Useimmat meistä havahtuvat jossakin vaiheessa omien haaveidensa ja tarpeidensa valheellisuuteen. Esimerkiksi silloin, kun rahat loppuvat.
– Ihminen tajuaa, ettei hänellä ole varaa elämäntyyliinsä. Tai hän havahtuu siihen, ettei jonkun asian saavuttaminen tuonutkaan sitä onnea, jonka hän kuvitteli saavuttavansa. Olo on edelleen paha, ellei jopa pahempi.
Traagisimmillaan ihminen saattaa opiskella jotakin, mikä ei häntä kiinnosta tai työskennellä asemassa, joka ei tyydytä, mutta johon on pyrkinyt tietyn statuksen saavuttaakseen.
– Voi olla aika ikävä ja vaikea vaihe kiivetä siitä montusta ylös. Itselle on hankala myöntää, että on on halunnut ”vääriä” asioita. Se on valtava pettymys.
Silti mähkimään ei kannata jäädä. Sen sijaan kannattaa siirtyä vaiheeseen, jossa miettii, miten voisi toimia, ettei näin kävisi vastaisuudessa.
– Elämä opettaa. Tietenkin olisi hienoa, jos kaikki ihmiset osaisivat ottaa mokansa opettavaisina kokemuksina. Mutta sekin kyky rakentuu hyvään itsetuntoon, eikä tule sormia napsauttamalla. Se on pitkä prosessi.
– Välillä jokaisen olisi hyvä pysähtyä ja kysyä itseltään, miksi toimin niin kuin toimin. Itsensä kuuntelemista olisi hyvä harjoitella jo lapsena päiväkodissa ja koulussa.