”Toissa päivänä kuulin äidiltäni, että sisko oli pettynyt kesäsuunnitelmiini. Tämä on tyypillinen kuvio lapsuudenperheeni kesken: kuulen kiertoteitse, että olen taas kerran onnistunut pahoittamaan ainoan sisarukseni mielen.
Hän on kolme vuotta nuorempi ja asuu ulkomailla. Kun hänellä on kahden viikon vuotuinen loma Suomessa, hän olettaa, että olen hänen käytettävissään täysin: että vietän hänen kanssaan aikaa suvun mökillä ja että luovutan autoni hänelle.
Tänä vuonna minulle tuli kuitenkin työreissu Suomen-vierailun alkupäiville. En aidosti ajatellut, että sisko voisi pahoittaa tästä asiasta mielensä. Jopa äitini syyllisti minua työmatkastani – hän pelkää aina, että siskolle tulee paha mieli eri asioista.
Onneksi minulla ja äidillä on nykyään hyvät ja suorat välit. Sanoin äidille: ”Ajatteletko todella, että minun pitäisi synkata kolmen viikon kesälomani siskon aikataulujen mukaan?” Äidin oli myönnettävä, että pyyntö oli kohtuuton.
Se, että siskollani on selvästi enemmän odotuksia minun varalleni kuin minulla hänen varalleen, johtuu varmaan siitä, että hän on perheetön. Ylipäätään hänen tukiverkostonsa on pienempi kuin omani, koska hän on muuttanut monta kertaa ulkomailla. Minulla taas on lapseni ja eksäni ja isot ystäväverkostot.
”Tuntuu kuin olisin mukana jossain oudossa kilpailussa, johon en ole ilmoittautunut.”
Siskolla on tapana laittaa monta viestiä päivässä lapsuudenperheeni viestiryhmään. Itse laitan sinne vain harvakseltaan peukkuja ja sydämiä – en edes avaa ryhmää päivittäin. Jos hän laittaa minulle henkilökohtaisen viestin, vastaan aina.
Huomaan usein siskon viesteistä, että rivien välistä tihkuu jotain kaunaa minua kohtaan. Välillä tuntuu kuin olisin mukana jossain oudossa kilpailussa, johon en ole ilmoittautunut.
Parhaimmillaan siskoni on tädin roolissa. Hän on läheinen lasteni kanssa, ja olen tosi onnellinen tästä. Tiedän, että lapseni ovat hänelle rakkaita.
Viimeaikaisin oivallukseni on, että en ehkä itse haluakaan tämän läheisempää siskosuhdetta. Minulla on vähän huono omatunto asiasta, mutta totuus on se, että minulla menee paremmin, jos pidän häneen sopivan etäisyyden.
Olen tehnyt ystävistäni itselleni uuden perheen. Heihin haluan panostaa.
Silti välillä leikittelen ajatuksella, että tekisinkin täyskäännöksen ja muuttaisin strategiani: vaihtaisin hiljaisen myötäilyn yltiösuoruuteen. Mitä jos kertoisin siskolle: ’Hei, en tykkää ajattelustasi monessakaan asiassa. Arvomaailmamme ovat erit.’ Toisiko se hyvää, jos alkaisin avoimeksi?
Kannattaisiko se kortti katsoa?”
Lue myös: Kolme naista kertoo, miten ovat toipuneet läheisriippuvuudesta
Sisko vaatii ja olettaa – näin umpisolmua kannattaa puhua auki
Kriisityöntekijä, sosionomi, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, tiimipäällikkö Hannu Loimo, MIELI Kriisikeskus Helsinki:
Haluan antaa kertojalle hyvää palautetta siitä, että hän osaa puhua suoraan ja että hän vetää rajat sille, mikä ei sovi hänelle. Hänen ja äidin vuorovaikutus on mutkatonta. Nainen ymmärtää myös hyvin siskon tilannetta. Ymmärrys auttaa häntä suhtautumaan siskon vaatimuksiin niin, ettei hän ota niitä niin henkilökohtaisesti.
Nainen on myös löytänyt tavan, jolla sisarussuhde palvelee häntä: lasten kautta. On hienoa, että lapset eivät ole osa aikuisten vuorovaikutuskuviota. Mahtavaa, että he ovat saaneet näin hienon voimavaran elämäänsä!
Nainen pohtii myös keskustelun aloittamista siskon kanssa. Ennen tätä askelta hän voi miettiä esimerkiksi: Mitä toivon siskosuhteelta? (Mitä tavoittelen, mitkä ovat tarpeeni?) Mitä toivoisin vuorovaikutukselta? Toivoisinko esimerkiksi tasavertaista fiilistä keskusteluun kilpailuasetelman sijaan?
Kun itse tietää, mitä tavoittelee vuorovaikutuksen muuttamisella, asioita on helpompi sanoittaa toiselle. Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, miten oman viestinsä muotoilee.
Kuulijan on helpompi ottaa viesti vastaan, kun puhuu omista tunteistaan ja huomioistaan käsin: ”Musta tuntuu… Olen huomannut itsestäni, että…” Sen sijaan, että kertoisi toiselle, miten haluaisi hänen muuttuvan, sanookin:
”Mulla jää meidän keskusteluista usein sellainen tunne, että meidän välillä olisi menossa joku kilpailu. Koetko samoin?”
Juttu on julkaistu osana sisarussuhteita koskevaa kokonaisuutta Annan numerossa 29/2023.