Rakkain arkirutiinini on illallinen lasteni ja mieheni kanssa. Kokoonnumme koko perhe illalliselle kello 19 ja syömme pitkään. Keskustelemme päivän tapahtumista ja jatkamme keskustelua vielä sohvalla.
Vapaa-ajallani intoilen kevään tulosta. Minulle kevään tuloa symboloi jäiden lähtö ja siitä syntyvä pauke. Myös ensimmäinen kyy on selvä merkki. Metsä on rentoutumispaikkani, ja vietän siellä kaiken vapaa-aikani.
Ärsyynnyn suvaitsemattomuudesta. Esimerkiksi lasten syrjintä koskettaa, koska minulla on kaksi pientä poikaa. Jo lapsena opin vanhemmiltani, että erilaisuus on rikkaus. Yritän siirtää ajatusta eteenpäin omille pojilleni.
Olen ostoksissani harkitseva. Ainoastaan ruoan raaka-aineissa en pihistele. Toinen kompastuskiveni ovat kirjakaupat. Pahimmillaan suljen puhelimen ja haahuilen kirjakaupoissa tuntikaupalla. Käyttäydyn samalla tavalla myös kirpputoreilla. Ja toisinaan Prismassakin: viimeisin kallis hankintani oli paistinpannu. Hyvä pannu, mutta järkytyin kassalla: miten paistinpannu voi maksaa satasia!
Tällä hetkellä hotelli pitää minut niin kiireisenä, että joudun painamaan punaista luuria myös ystävilleni. Onneksi he ymmärtävät, että tämä on vain vaihe. Eräällä heistä on neljä lasta, ja häneen verrattuna kiireeni ovat vitsi. Hänellä on oikeasti kiire. Kun hän soittaa, yritän aina vastata. Ystäväni kehuvat minua siitä, että osaan kuunnella.
Huomioin miestäni Thomasia pienillä asioilla. Vaikka olisin kuinka väsynyt, yritän siivota, jotta hänen on mukava tulla kotiin. Helsingissä käydessäni ostan Thomasille tiettyä earl grey -teetä, josta hän pitää.
Välillä toivon, että jokainen työviikkoni olisi samanlainen. Sitten muistan, että on rikkaus tavata paljon erilaisia ihmisiä. Tällä viikolla minulla on Suomi-tekoja -ohjelman nauhoitukset, palaverit Savonlinnan luontoelokuvafestivaalin järjestäjien ja hotellin arkkitehdin sekä sisustussuunnittelijan kanssa, työhaastatteluita, puhelinpalaveri Speakersforumin edustajan kanssa sekä Puruvesi-lehden haastattelu.
Lasteni Kasparin ja Hektorin kanssa menemme talvisin metsään suksilla, lumikengillä tai kävellen. Lapseni ovat myös innokkaita sienestäjiä – tosin sienestyskauden lopussa he ovat ihan kyllästyneitä. Katsomme metsässä myös eläinten jälkiä ja yöpymispaikkoja.
En ole superkokki. Poikani muistelevat edelleen erästä lihapullakokeiluani. Olin niin keskittynyt kuuntelemaan mäkihyppyselostusta Janne Ahosen suorituksesta, että raastoin joukkoon kokonaisen sitruunan. Ne lihapullat menivät kompostiin. Parasta ruokaa laitan sienistä ja Puruveden kalasta, mutta ehdoton bravuurini on siskonmakkarasoppa. Ainekset ostan suurimmaksi osaksi perusmarketista, mutta kalat saan ystävältäni Ollilta.
Hoidan kauneuttani saunomalla, nukkumalla ja käymällä kasvohoidoissa. Lisäksi olen kova rasvaamaan. Huomaan ihostani heti, jos en ulkoile tarpeeksi – ihosta tulee harmaa ja eloton. Kampaajalla käyn Helsingissä. Siellä vierähtää tuntikausia, kun leikataan tukkaa, juodaan teetä ja käydään läpi kuulumiset.
Lue myös: Julkkisten tyylien salat – Saimi Nousiainen!
Suosikkiurheilulajini on hiihto, perinteisellä tyylillä. Tykkään myös tanssimisesta. Tanssin kotona ja lavatansseissa. Yritän elää terveellisesti. Kaksi vuotta sitten olin todella sairas, enkä oikein edes muista noista ajoista mitään. Minulla todettiin perinnöllinen vasta-ainepuutostauti, hypogammaglobulinemia. Sain hyvää hoitoa, mutta joudun käymään kontrolleissa loppuelämäni. Sain juuri hyviä uutisia lääkäriltä: verikokeiden arvot olivat hyvät.
Televisiosta katson A-studiota sekä kaikkia italiankielisiä sarjoja. Ne ovat hyvää kieliharjoitusta. Myös luonto-ohjelmat kiinnostavat, erityisesti Petteri Saarion ohjelma Erämaan lumo. Pidän myös Elastisen uudesta ohjelmasta Elastinen Feat.
The post Oman hotellin avaava Saimi Hoyer: ”Olen niin kiireinen, etten ehdi vastata ystävieni soittoihin” appeared first on Anna.fi.