Pakonomainen keräily (compulsive hoarding) eli hamstraaminen tarkoittaa pakottavaa tarvetta kerätä erilaisia tarpeettomia tavaroita ja kyvyttömyyttä heittää niitä pois. Kansainvälisessä luokittelussa pakonomainen keräily luokitellaan pakko-oireiseksi häiriöksi.
Hamstraus hallintaan -kirjan kirjoittanut Katariina Ponteva kuvailee, että hamstraus voi ilmetä esimerkiksi pakonomaisena osteluna, ilmaisten tuotteiden keräilynä, ale-tuotteiden sekä kierrätystavaroiden pakkomielteisenä haalimisena erilaisiin verukkeisiin vedoten, kuten ”saatan joskus tarvita näitä”. Rikkinäinen paistinpannu, reikäiset sukat, kerran käytetyt sushitikut… hamstraajan silmissä roskakin voi olla arre, joka on tärkeää säästää.
Monet pakkokeräilijät suhtautuvat keräämiinsä tavaroihin erittäin tunnepitoisesti ja omistavasti, ja siksi ajatus niiden hävittämisestä on ylitsepääsemätön.
”Mies ei itse koe, että hänen keräilynsä olisi sairaalloista. Sen hän myöntää, että hänellä on paljon tavaraa ja että hänellä on paljon sellaista tavaraa, jota moni muu pitäisi turhana tai roskana. Hän ei kuitenkaan voi tai halua luopua tavaroistaan, koska joko niihin liittyy tärkeitä muistoja tai niiden pois heittäminen ei olisi hänen mielestään niiden mahdollisuuden tarpeellisuuden takia järkevää. Se olisi myös hänen mielestä tuhlaamista.”
– Maalla yksin asuvan, noin 50-vuotiaan miehen tarina
Kun kotona vallitsee kaaos – mitä hamstrauksesta seuraa?
Ponteva kirjoittaa, että moni hamstraaja pystyy helposti piilottamaan ongelmansa linnoittautumalla yksin kotiinsa tavarapaljouden kanssa ja pitämällä ovet visusti kiinni ulkopuolisilta. Tilanteiden rajuus huomataan usein vasta esimerkiksi henkilön kuoleman jälkeen, kun omaiset saapuvat asuntoon pitkästä aikaa.
Hamstraajan on usein vaikea pitää kotinsa järjestyksessä ja selvitä arjesta. Hamstraaminen aiheuttaa muun muassa yksinäisyyttä, ahdistusta, eristäytyneisyyttä ja taloudellisia ongelmia.
”Tavarat eivät ole niin hankalia kuin ihmiset. Ne tuovat turvaa.”
– Hamstraaja
Hamstraaja ei kutsu kotiinsa vieraita, koska kaaos hävettää, vaikka sen keskellä elävä ihminen itse ei välttämättä koekaan siivottomuutta ongelmana – hamstraajan silmissä kodissa valitsee järjestys, kun taas ulkopuolisen silmissä koti on epäsiisti, likainen ja täynnä tavaravuoria.
Hamstraajan kodissa valitsee usein kaaos. Siivottomuuden keskellä elävä hamstraaja ei koe siivottomuutta kuitenkaan ongelmana.
Tavaroiden keräily ja hamstraus on muuttunut sairaudeksi silloin, jos asunnossa on paikkoja, joita ei voi käyttää niiden omaan tarkoitukseensa. Esimerkiksi kylpyhuone saattaa olla niin täynnä tavaraa, ettei siellä voi peseytyä. Jos sohvalla ei mahdu tavarapaljouden takia istumaan, sängyssä nukkumaan tai keittiössä laittamaan ruokaa, tilanne on huolestuttava.
”Olohuone on niin täynnä tavaraa, ettei hän ole käynyt siellä pariin vuoteen kuin silloin tällöin. Ruokaa hän ei juuri laita. Hän syö yleensä leipää ja juustoa sekä jukurttia, koska niistä ei tule tiskiä.”
– Työtön noin 40-vuotias sinkkunainen
Keräilypakko altistaa monille ongelmille ja vaaroille: esimerkiksi epähygieeniset olosuhteet ja huoneiden ahtaus lisäävät sairastumisen, onnettomuuksien ja tulipalojen riskiä.
”Kun he kävivät pissalla, he tekivät tarpeensa sankoon, eivät vessanpönttöön. He halusivat säästää vettä. He eivät myöskään juuri syöneet, koska he säästivät. Kyse ei ollut rahasta, vaan periaatteesta.”
– Kahden vanhuksen koti
Hamstraaja ei pysty lopettamaan
Hamstraus hallintaan -kirjassa Ponteva kuvailee, että monet hamstraajat ovat hyvin älykkäitä. He kantavat syyllisyyttä hamstraamisestaan ja katuvat sitä. Silti he eivät pysty lopettamaan hamstrausta.
Hamstraajalle tyypillisiä piirteitä:
- Hamstraajille asioiden priorisoiminen on vaikeaa, ja he ovat usein jännittyneitä ja muutosvastarintaisia. Jotkut pakkokeräilijät myös pelkäävät virheitä.
- Pakkokeräilijän on yleensä mahdotonta kieltäytyä mistään ilmaisesta. Hän ottaa mielellään vastaan kaikki mainokset ja saattaa esimerkiksi poimia kahviloiden pöydistä pienet sokeripussit ja säästää ne.
Tavarat tuovat hamstraajalle turvaa ja lämpöä. Tavaran hävittäminen tai siitä luopuminen aiheuttaa voimakkaita negatiivisia kokemuksia kuten pelkoa, syyllisyyttä tai vihaa.
- Tavaroiden poisheittämisen voi saada hamstraajan tuntemaan, että hän on tuhlaavainen, tai että hän heittää samalla pois osan omaa minuuttaan. Hamstraajalle tavara määrittää omaa identiteettiä.
- Monilla hamstraajilla on itsetuhoisia ajatuksia, paino-ongelmia sekä masennusta.
Lähde: Hamstraaminen hallintaan
Monella hamstraaminen on alkanut trauman – väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön, raiskauksen tai keskenmenon kokemuksen – tai menetyksen, kuten läheisen kuoleman jälkeen.
”Naisen mielestä hamstraamisen syy piilee lapsuuden kodissa ja lapsuuteen liittyvissä käsittelemättömissä traumoissa. Hänen säästämänsä kotitilan kauniit astiat tuovat hänelle turvaa ja lämpöä. Niiden avulla hän on rakentanut turvamuurin ikäviä muistoja ja kokemuksia vastaan.”
– Eläkkeellä oleva noin 60-vuotias leskirouva
Jotkut pakkokeräilijät kärsivät pakko-oireisesta häiriöstä (Obsessive-Compulsive Disorder OCD). Se on äärimmäinen stressireaktio ja psykiatrinen ahdistuneisuushäiriö, johon liittyy pakonomaisia ajatusmalleja tai toimintoja, kuten vaikkapa tavaroiden koskettelua.
“Olen se, mitä omistan. Jos menetän sen, kuka minä olen?”
– Hamstraaja
On myös sellaisia pakkokeräilijöitä, jotka eivät yksinkertaisesti vain huomaa omaa tai kotinsa tilaa – silloin puhutaan hamstraussokeudesta. He saattavat kieltää ongelman, vaikka hamstraus uhkaisi heidän terveyttään.
Pakkokeräilijät voivat olla luonteeltaan myös perfektionisteja: on helpompi elää sotkussa kuin pettyä siihen, ettei saa siivottua täydellisesti. Koska ei voi organisoida asioita täydellisesti, on parempi, ettei tee mitään.
Miksi ihminen hamstraa ja miten siitä pääsee eroon?
Hamstraamisen tarkkaa syytä ei tiedetä.
”Jos heitän paljon pois, minusta ei jää mitään jäljelle.”
– Hamstraaja
Hamstraamisesta voi päästä eroon, mutta se vaatii pakkokeräilijän omaa tahtoa sekä ammattiapua.
Sotkua, tavarapaljoutta vai hamstraamista? Hamstraaja ei kykene luopumaan turhasta tavarasta, vaan säästää kaiken – rikkinäisetkin tavarat.
Pakkokeräilijää voi auttaa esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia. Traumasta puhuminen asiantuntijan kanssa voi parhaassa tapauksessa auttaa hasmtraajaa löytämään keinot päästä parantumisprosessin alkuun.
On hyvä muistaa, että ketään ei voi pakottaa luopumaan tavarasta. Hamstraajan täytyy itse haluta muuttua. Parasta tervehtymisen kannalta olisi, jos hamstraajan perhe tai muu läheinen tukisi hamstraajaa ja osallistuisi paranemis- ja siivousprosessiin.
Prosessi voi olla pitkä, eikä lopputulos ole ehkä ulkopuolisten mielestä täydellinen. Pakkotyhjentäminen ei olekaan paras keino hamstraajan parantumisen kannalta. Hamstraajaa auttaisi enemmän, jos hän raivaisi tavaroita yhdessä ulkopuolisen ammattilaisen, kuten ammattijärjestäjän, kanssa vähitellen. Silloin hamstraajan ei tarvitsisi hävittää kaikkea kerralla, vaan hän voisi olla itselleen armollinen ja sallia joitain pieniä tavaravarastoja. Tärkeintä on saada tilanne hallintaan, pienin askelin.
Lähde: Katariina Ponteva: Hamstraus hallintaan (Book on Demand, 2018)