Tavoitteellinen tekeminen on toimintaa, joka tähtää tiettyyn lopputulokseen. Olennaista tavoitteellisessa tekemisessä on kehittyminen. Yleensä olemme tavoitteellisia töissä. Yhä useammin myös harrastuksissamme.
Mutta jos kaikki elämän osa-alueet alkavat näyttää siltä, että tekeminen tähtää tiettyyn lopputulokseen ja kaikki tekeminen on mitattavissa, kannattaa ehkä pysähtyä hetkeksi.
– Tavoitteellisuus ei ole itseisarvo. Sen avulla on tarkoitus saavuttaa tiettyjä asioita, kuten vaikkapa edetä urallaan tai nostaa kuntoa, sanoo psykologi Marja Kaikkonen.
– Tällaiset asiat ovat usein meidän itsemme asettamia tavoitteita. Jos taas tuntuu siltä, että jokaisessa asiassa pitäisi olla tavoitteellinen ja kehittyä, voi olla varma, että paine on ympäristön asettama.
Oleminen ilman suorituspaineita on tärkeää
Ympäristön asettaman paineen tunnistaa Kaikkosen mukaan yhdestä sanasta: pitää.
– Nykyään vapaa-aikamme on pitkälle tuotteistettua. Meidän pitää harrastaa sitä ja tätä, ja näitä asioita tekemällä pitää saada sellaisia ja tällaisia tuloksia.
Kaikkonen sanoo, että monen mielestä esimerkiksi kuntosalilla käyminen on ainoa oikea kuntoilutapa. Mutta jos salilla käymisestä ei pidä, siitä tulee pakko.
– Samalla tavalla voidaan liikkua ilman salejakin. Mihin se on unohtunut? Vapaa-ajan on tarkoitus olla rentouttavaa toimintaa, jossa ihminen lepää. Oleminen ilman suorituspaineita on tärkeää.
– Pitää-sanan kohdalla voi miettiä, kuka sanoo, että juuri niitä asioita pitää tehdä ja miksi. Ovatko ne omia tavoitteita? Ja jos ovat, niin haluaako oikeasti kehittyä kyseisissä asioissa. Joskushan teemme asioita, joita olemme vuosien aikana tottuneet tekemään.
Jos kaikki elämässä on tavoitteellista, tuloksena ei ole superihminen vaan ihminen, jonka elämästä on tullut pakkosuorittamista.
– Sellainen ei lisää hyvinvointia. Stressiä kylläkin.