Lellipentu! Sellainen kahdeksan vuotta nuorempi pikkuveljeni mielestäni oli. Hän sai aina kaiken haluamansa ja pääsi isämme mukaan mielenkiintoisiin paikkoihin, joihin ei muita huolittu. Hän oli perheemme ainoa poika, oikea koko suvun maskotti. Kaiken sai valmiina.
Pikkuveljelläni on täysin eri käsitys asiasta. Hän ei missään tapauksessa ole kokenut saaneensa lapsena erikoiskohtelua vaan huolehti imurointivuoroista siinä missä minä ja siskonikin. Miten se voi olla mahdollista? Onko meistä toisella hatarampi muisti? Todennäköisesti ei. Olemme vain kokeneet asiat eri tavoin.
Esikoisen taakka
Vaikka sisarukset asuisivat koko elämänsä saman katon alla, samojen vanhempien kanssa, he saattavat kokea lapsuutensa eri tavoin.
Sisarussuhteita tutkinut psykologi Pia Kaulio kertoo sen johtuvan osittain sisarusten luonne- ja temperamenttieroista. Hänen mukaansa itsenäinen lapsi voi kokea, että vanhemmat puuttuvat kaikkeen, kun taas tämän sisaruksesta voi tuntua, ettei saa tarpeeksi huomiota ja tukea.
– Vaikka vanhemmat tekisivät mitä tahansa, jollekin jää kuitenkin vaille jäämisen kokemus.
Syitä poikkeavaan lapsuuskokemukseen on temperamenttierojen lisäksi lukuisia. Yksi on Kaulion mukaan se, mihin kohtaan sisarusparvea sattuu syntymään.
– Esikoisesta tulee usein vastuunkantaja, ja nuoremmat puolestaan saavat helpommin apua.
Esikoislapsi on hänen mukaansa vastuunkantaja usein vielä aikuisenakin, ja kuopus puolestaan pyytää herkemmin apua jatkossakin. Hän on lapsena tottunut siihen, että aina kun hän kaatuu naamalleen, joku auttaa hänet ylös.
Myös sukupuoli vaikuttaa Kaulion mukaan siihen, minkälaisena saman perheen lapset kokevat lapsuutensa: tytöille annetaan helposti enemmän kotitöitä ja pojat saavat olla vapaammin.
– Tyttöjä on pidetty vastuullisempina, vaikka eivät pojat välttämättä ole lainkaan sen vastuuttomampia. Uskon kyllä, että asia on muuttumasssa, Kaulio sanoo.
Vanhempien vaikutus
Sisarusten lapsuutta määrittää Kaulion mukaan niin ikään se, minkälaista elämäntilannetta vanhemmat kunkin lapsen kohdalla elävät. Jos vanhemmat ovat opiskelijoita, työttömiä tai uralla nousukiidossa, se vaikuttaa ihan eri tavoin lapsiin.
– Vanhemmat ovat kussakin tilanteessa aivan eri ihmisiä, ja heidän stressitasonsa on erilainen. Kuopuksen kohdalla lainat voi olla jo maksettu, ja hänelle ostetaan kielikursseja, joita esikoiselle oli mahdotonta hankkia.
Tällainen tietenkin edesauttaa sitä, että sisarukset saattavat aikuisina muistella, miten yhtä lapsista suosittiin. Siitä kannattaa Kaulion mielestä keskustella sisarusten kesken.
– Suosikkilapsella voi olla asiasta täysin eri käsitys. Hän olisi ehkä halunnut mieluummin jotain, mitä muut sisarukset saivat.
Usein puhutaan sisarkateudesta, mutta Kaulio ei ole vakuuttunut sen olemassaolosta. Hän uskoo, että jos joku on luonteeltaan kateellinen, hän on sitä muutenkin kuin vain sisaruussuhteessa.
– Joillekin ei mikään riitä. Silloin sisarusta syytetään kaikesta.
Niin kauan kuin vanhemmat ovat elossa, sisarukset yrittävät Kaulion mukaan usein pitää tasapainoa yllä, vaikka lapsuus olisi koettu epätasa-arvoisena. Perinnönjaossa veri punnitaan.
– Kun tapellaan kahvikupeista, oikeasti saatetaan vääntää kättä jostain ihan muusta asiasta.
Taustalla voi edelleen vaikuttaa halu saada vanhempien huomiota. Ilman puhdistaminen on hänen mukaansa hienoa, jos kaikki ovat siihen valmiita ja pystyvät keskustelemaan ratkaisuhakuisesti. Silloin lapsuuden läpikäyminen voi olla mukavaa ja avartavaa. Ketään ei kuitenkaan saisi siihen pakottaa. Jollekin aika ei välttämättä ole vielä oikea.
– Jos yksi ei ole valmis puhumaan asioista ja toinen vaatii sitä, välit voivat mennä jopa poikki.
Jos lapsuuden erilaiset kokemukset eivät liiemmin haittaa omaa elämää, ne voi Kaulion mukaan jättää käsittelemättäkin.
Muistanko väärin?
Vaikka lapsuudesta ei olisi jäänyt traumoja, Kaulion mukaan lähes kaikille tulee vaihe, jolloin alkaa tehdä tilinpäätöstä itsensä kanssa: miten minusta tuli minä. Silloin pengotaan omaa historiaa.
Sitä, minkä ikäisestä asti on itse mahdollista muistaa asioita, on vaikea sanoa, sillä varhaisten muistojen synnylle ei voi Kaulion mukaan määrittää tarkkaa ikärajaa. Se on yksilöllistä.
– En koskaan sanoisi, että et voi muistaa tuota, koska olit silloin niin pieni. Vaikkei osaisi kuvata jotain tilannetta tarkasti, siitä on voinut jäädä jokin jälki esimerkiksi kehomuistiin.
Toisen muistoja ei saisi kyseenalaistaa, vaikka ne poikkeaisivat omista. Lähtökohtaisesti jokaisen kokemus on tosi, mutta joskus omat muistikuvat ovat syntyneet väärinkäsityksistä tai valemuistoista.
– Kuulin tapauksesta, jossa lapsi muisti, että hänen isänsä oli yrittänyt lyödä häntä. Myöhemmin kävi ilmi, että lapsella oli ollut ruokapala kurkussa ja isä oli hyrskyttänyt häntä, jotta pala irtoaisi. Lapselle oli kuitenkin muodostunut kuva väkivaltaisesta isästä. Tällaisia käsityksiä kenenkään ei pitäisi hautoa.
Jos omat ja sisarusten muistot poikkeavat hurjasti toisistaan, Kaulio kehottaa täydentämään niitä esimerkiksi valokuvien tai lapsuutta tiiviisti seuranneiden henkilöiden avulla.
Ei enää suosikkia
Usein oma lapsuudenkokemus vaikuttaa Kaulion mukaan siihen, miten kasvatamme lapsiamme. Moni yrittää olla toistamatta vanhempiensa virheitä, mutta toistaa ne kuitenkin jossain vaiheessa. Jotain voi kuitenkin tehdä toisin.
– Jos lapsuudesta on kokemus, että yhtä sisaruksista on suosittu enemmän kuin muita, sen kierteen katkaiseminen on helppoa.
Se on Kaulion mukaan tärkeää, sillä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden tunnistaminen ovat lapsille tyypillisiä ominaisuuksia.
Kun kävimme veljeni kanssa läpi lapsuuttamme ja kokemusta lellipennun elämästä, paljastui, että ne mielenkiintoiset paikat, joihin pikkuveljeni oli etuoikeutetusti päässyt, olivat jäteasemia ja rautakauppoja. Ehkä hänen muistikuvansa tasa-arvosta oli sittenkin oikea.
Lue myös:
6 syytä, miksi olet erityisen onnekas, jos sinulla on useamman vuoden vanhempi sisarus